Painonhallinnassa on kyse muustakin kuin ruokavaliosta. Löysin keinot painonhallintaan kehotietoisuudesta. Se opetti, että ihmisen keho on hänen ystävänsä ja sen avulla voi muuttaa koko elämäntapansa.

Tie muutokseen

Minusta tuntuu, että aivan pienestä asti minulla on ollut itsetunto-ongelmia. Paino ei sinänsä ollut ongelma kuin vasta murrosiän jälkeen. Silloin ylimääräistä alkoi kertyä kehoon ja koin itseni rumaksi. En edelleenkään kutsuisi silloista itseäni lihavaksi, mutta olin ehdottomasti tukeva.

Muistan niistä ajoista, kuinka yritin aina kyseenalaistaa omaa kehoani ja “peilata” sitä muilla ihmisillä: Olenko lihava? Näytänkö tanakalta? Vastaus oli aina: “Et näytä ja lopeta tuo!”

Hassua tuossa vastauksessa oli se, että se helpotti hetkeksi. Mutta aina tuntui siltä, että jokin on vialla, sillä en kokenut kehoani omakseni. Ja mitä hyvänsä muut sanoivatkin, niin jostain syvältä kantautui koko ajan huono olo. Etten minä ole se, miltä näytän.

Luulen, että jatkuva rajoittuneisuuden tunne ja tietynlainen turhautuminen omaan itseeni olivat suurimpia syitä, miksi lähdin etsimään jotain uutta. Huomasin aina kohtaavani samankaltaisia ongelmia ja päätyväni samankaltaisiin ihmissuhteisiin. Kiersin jollakin tapaa kehää ja ongelmani olivat laajemmat kuin pelkkä painonhallinta.

Minulla oli tunne, että haluaisin kasvaa ihmisenä, kokea uutta ja olla rohkeampi ja menevämpi nainen. Mutta en voinut, koska se ei tietyllä tapaa kuulunut maailmaani. “En mä voi, kun mä olen Emmi” oli pitkään minun mantrani. Kauhean kiva, eikö?

Hyppy kohti itsetuntemusta

Nyt on kulunut vuosia ja elämänmuutokseni tie on vienyt minua melko pitkälle. En missään vaiheessa lähtenyt dieetille, vaan painon putoaminen oli tietynlainen sivuvaikutus, joka johtui monen asian summasta. Se oli kuitenkin ensimmäinen ja hyvin konkreettinen asia, joka näkyi ulospäin.

Kipinä laihtumiselleni ja oikeastaan koko muutosprosessilleni oli tutustuminen kehotietoisuuteen Sveitsissä. Muistan kuulleeni kehoni olevan mukautunut siihen elämään, jota elän. Se vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä ja torjuu toisenlaisia. Jos olisin valmis muuttamaan elämääni, myös kehoni muuttuisi. Nämä lauseet synnyttivät kipinän työhön, jota edelleen teen itseni ja asiakkaideni kanssa.

Elämän kautta muutokseen

Hiljalleen aloin tehdä muutoksia elämäntyyliini. Yllätyin kovasti nähdessäni kuinka nopeasti kehoni reagoi. Vain neljässä kuukaudessa minulta putosi seitsemän kiloa. Mielestäni en muuttanut ruokavaliotani, vaan oman elämänasenteeni. En pelännyt haasteita enää yhtä paljoa, koska minulla oli oma kehoni, joka oli kuin uusi ystävä.

Ennen kaikkea henkinen muutos

Minulle laihtuminen ei siis ollut lähes lainkaan fyysinen tapahtuma vaan suuri henkinen muutos ja kasvutapahtuma. Laihdutin paljon elämättä jääneiden kokemusten ja negatiivisten tunteiden ja tarpeiden painolastia. Siirsin painoa muille elämän alueille. Opettelin ilmaisemaan tunteitani ja tuomaan ulos kaikkea sitä, mitä olin aiemmin pitänyt sisälläni.

Minulle kilot olivat käyttämätöntä energiaa, kohtaamattomia haasteita ja ilmaisemattomia tunteita. Asettamalla itseni uusin tilanteisiin opin ilmaisemaan itseäni paremmin ja tuomaan ulos kaikkea sitä, mitä pidin sisälläni.

Yksi kehotietoisuusopintojeni tärkeä osa oli ja on edelleen perehtyä naisena olemisen eri puoliin. Itselleni tämä oli hyvin tärkeää. Pääsin kokemaan ja elämään täysin uusia tunteita. Kokeilin erilaisia tanssitunteja, kävin taistelulajitunneilla, opettelin kävelemään koroilla ja liikuttamaan lantiotani. Kävin läpi seksuaalisuuteen liittyviä asioita.

Uskon, että mitä enemmän uskalsin elää niin hyviä kuin huonoja tunteita, sitä kauniimmalta näytin. Mitä enemmän uskalsin kohdata heikkouksia, synkkyyksiä ja epävarmuuksia sen vahvemmaksi kasvoin. Ja mitä enemmän uskalsin astua ulos tutusta ja turvallisesta, sitä enemmän olemukseni muuttui. Tämän elämänmuutokseni myötä minun on tullut käytyä läpi aikamoinen kirjo tunteita ja se on välillä ollut hyvinkin raskasta.

Liikuntaa ja ruokaa sopivassa määrin

Ennen elämänmuutostani en juurikaan kiinnittänyt huomiota ruokavaliooni. Taisin syödä mitä sattuu. Söin enemmän roskaruokaa kuin nykyään ja käytin alkoholia täyttämään tietynlaista tyhjiötä. Alkoholi on sittemmin jäänyt miltei kokonaan.

Syön nykyään melko pitkälti juuri sitä, mitä tahdon enkä rajoita itseäni kovinkaan paljoa. Esimerkiksi Fazerin sininen suklaa on paheeni. Huomaan kuitenkin, että esimerkiksi turhautumisesta tai tietystä tyhjästä tunteesta kumpuava syöminen on loppunut, tai ainakin vähentynyt hyvin vähäiseksi.

En osaa tarkkaan sanoa, miksi painoni pysyy paremmin kurissa – luulen osasyyn olevan siinä, että elämäni on aktiivisempaa kuin ennen. Olen aina jonkinlaisessa muutos- tai kasvuprosessissa ja ehkä aineenvaihduntani on sen seurauksena muuttunut niin, ettei kaikki syömäni jää vyötärölleni.

Harrastan liikuntaa silloin, kun siltä tuntuu. Tällä hetkellä tyypillisenä viikkona käyn 3-4 kertaa tanssimassa.

Edelleen on päiviä, jolloin en ole tyytyväinen kehooni. Silloin kuitenkin yleensä koen, että on syytä katsoa, mitkä muut asiat elämässäni ovat vinossa.

Itsetuntemus näyttää tietä

En koe ajattelutapani olevan millään tapaa universaali. Tämä ei varmasti ole mikään yleismaallinen sääntö, että kilot olisivat ilmaisemattomia asioita ja ylimääräistä energiaa, mutta minä koen sen niin. Näiden ajatusten mukaisesti myös huolehdin terveydestäni ja painostani.

Nykyään painonhallinta ei ole itselleni kovin vaikeaa kunhan kuuntelen itseäni. Opettelen edelleen tuntemaan kehoani, pitämään huolta omista tarpeistani ja ennen kaikkea ilmaisemaan itseäni.

Työstän siis uutta roolia elämässä ja heti on muutama kilo kertynyt turvaamaan minua. Tulkintani mukaan ne myös varmistavat, että minulla on tarpeeksi energiaa käynnissä olevaan muutokseen.

Kai siinä kaloreita palaa, kun pistää koko elämänsä liikkeelle.

Show CommentsClose Comments

Leave a comment